Syksyllä 2002 Karjaalla sijaitsevan Dalgatanin päiväkodin lasten perheet saivat tilaisuuden ottaa piensitra lainaksi viikonlopun yli. Samalla pyysin vanhemmat kirjoittamaan pari sanaa siitä, miten niitä käytettiin. Tässä muutama kommentti:
Heti illalla perjantaina R. soitti kolme tuntia, taukoamatta. Se oli todella hauskaa!! Tunne siitä, että MINÄ OSAAN, oli ilmeinen. Isän ja äidinkin mielestä soittaminen oli hauskaa. Laulettiin ja soitettiin yhdessä. Pikkusisko E., 3 v, pystyi hänkin soittamaan sitralla, erityisesti Lunka på ja Lilla snigel. R. ja E. esiintyivät vuoroittain isovanhemmille, heidän tullessa vierailulle. He pitivät myös pieniä konsertteja toisilleen.
J. oli ylpeä, ja tunnelma korkea. Sitten J:n 15- ja 8-vuotiaat veljet halusivat soittaa. Ajattele, me osaamme soittaa Se, että pystyy soittamaan yksin, on jotain SUURTA. Aina silloin tällöin J. ottaa sitran esiin ja soittaa. sunnuntaina J. soittaa ensin aamulla, ja iltapäivällä hän soittaa taas. Tänä iltana on se hetki, jolloin sitra on taas pakattava. Hän ei taida haluta luopua siitä. Kuitenkin hän näyttää vielä kerran, kuinka se säilytetään niin että sillä on kaikki hyvin. Varaamme heti uuden laina-ajan.
Kuinka hauskaa kuunnella, kun oma lapsi soittaa sävelmiä aivan itse! L. soitti koko iltapäivän, ja jo 6:30 aamulla kuulimme hänen soittavan Lunka på huoneessaan. Kiinnostus on toisin sanoin suuri. Soitin on kiva, ja sen ääni on mukava ja rentouttava.
Tämähän oli hauskaa J:lle. Hän on myös tullut kiinnostuneeksi pianonsoitosta, joten hän tulee käymään pianotunneilla perjantaisin. (Piensitra voi siis herättää kiinnostusta muita soittimia kohtaan ks. myös viimeinen päiväkirjan sivu.)
Oli todella ilmeistä, että L. oli ylpeä ja tyytyväinen siihen että hän osaa soittaa. Isä tallensi konsertin videolle. Lasten näyttämä innostus soittamisesta on aito, ja onnistumisen ilo suuri.
E. opetti veljensä (8 ja 5 v) soittamaan, ja ainoastaan lupaa pyytämällä nämä saivat soittaa hetken E. valvoi koko ajan. Soittamista piti esitellä jokaiselle, joka tuli vierailulle lainan aikana.
Suurenmoinen soitin, sen avulla koko perheestä tuli musikaalinen.
J. oli todella taitava, ja halusi myös esitellä taitonsa. Tämä on myönteinen vaikutus, sillä hän voi olla hiukan ujo esiintymistilaisuuksissa. Negatiivista (hyvällä tavalla) lasten kesken syntyi helposti riita siitä, kenen soittovuoro oli.
Koko perheemme innostui sitrasta jo alusta saakka. Kuuntelimme kasettia ja soitettiin. Melkein heti lapset tahtoivat soittaa sitralla ilman, että he samalla kuuntelisivat kasettia, ainoastaan nuottien mukaan. Ensimmäisen innostuksen jälkeen soittaminen sujui niin hienosti, että lapset halusivat soittaa ilman nuotteja (niin äitikin). Lopulta olimme niin innoissamme että tehtiin omia nuotteja ja sävelmiä. Kun musiikin tekeminen sujuu niin helposti, lapset tuntevat onnistuneensa. Tämä on hyvä alku musiikin harrastamiseen tulevaisuudessa. (Oma sävelmä seurasi päiväkirjan lehden mukana.)
Sitraa käytettiin ahkerasti. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina useita tunteja päivässä.
J. soitti Julen är här, koska se on hänen suosikkinsa. Sitten hän oppi soittamaan Lunka på pienellä pianolla laskemalla sitran kielet ja vastaavat koskettimet pianolla. Hän oli niin innostunut, että hän yritti opetella myös muita sävelmiä pianolla. Lopulta J. soitti pianolla ja isä sitralla.