Treehouse Musicin perusti vuonna 1998 musiikkipedagogi Jonathan Lutz , tarkoituksenaan kehittää piensitraa ja levittää sen käyttöä. Piensitra on soitin jolla on ainutlaatuisia pedagogisia ominaisuuksia. Jonathan oli ensimmäisen kerran joutunut kosketuksiin vastaaviin soittimiin 70-luvulla, ja hänen omat lapsensa soittivat niillä 80-luvulla. Kun hän 90-luvulla toimi Svenska Kulturfondenin Kulttuuri ja terveys-projektin johtoryhmässä, hän tuli siihen johtopäätökseen että muuten Pohjoismaissa täysin tuntematon piensitra tarjoaa suurenmoisia mahdollisuuksia musiikin harrastamiseen ei pelkästään kodeissa vaan myös esimerkiksi kouluissa ja hoitolaitoksissa.

Treehouse Music aloitteli venäläisten ja amerikkalaisten sitrojen tuonnilla, mutta myöhemmin päätettiin aloittaa alusta aivan uuden mallin kehittämisellä. Uusi sitra–joka on käsintehty Suomessa parhaista materiaaleista–tuotiin markkinoille vuonna 2002. Puutöistä vastaa Alf Malm, ja Jonathan apujoukkoineen huolehtii viritysruuveista, kielistä, nuottien tuottamisesta ym. Soitin on levittäytynyt Pohjoismaihin, ja sitä käytetään monissa erilaisissa ympäristöissä (ks. Kuka käyttää piensitraa?) Huom! Muutoksia tuotannossa syksyllä 2023, lue lisää täältä.

Treehouse Musicin tärkein panostus on nyt nuottien ja ohjauksen kehittäminen opettajille, hoitajille ja muille jotka käyttää soitinta. Uusi keksintö nuotinsiirtäjä–joka mahdollistaa sen, että kuka tahansa (ilman tietoja nuoteista) voi “kääntää” lauluja mistä tahansa laulukirjasta sitralle sopiviksi nuoteiksi–on esimerkki meidän kiinnostuksestamme siitä, että sinulla on mahdollisuus soittaa juuri haluamasi laulut.

Treehouse Music toimii Västervikissa joka sijaitsee Degeröllä, Tammisaaren eteläpuolella Suomen etelärannikon saaristoalueella noin 90 km Helsingistä länteen. Tietoa siitä, miten otat meihin yhteyttä ja teet tilauksia, löydät kotisivuiltamme, osalta Ota yhteyttä!

Jonathan Lutz – innoittaa musiikkiin  (Enemmän tietoa minusta, kun ehkä tarvitsit…)

Jonathan Lutz syntyi Minnesotassa vuonna 1953. Hän on opiskellut musiikkia (B.A., Haverford College) ja musiikkipedagogiaa (M.S.T., University of Wisconsin) Hänellä on hyvin laaja akateeminen tausta ja hänen tavoitteenaan oli oikeastaan ura psykiatrisella alalla. Musiikki kiinnosti kuitenkin aivan liikaa; säveltäminen ja teoria; jazz, rock ja kansanmusiikki; musiikkiteoria, musiikkipedagogia ja musiikki yhteenkuuluvuudentunnetta luovana toimintana. Opiskeluaikanaan hän työskenteli mm. äidinkielenopettajana Newarkin slummi-alueilla New Jerseyssä, kesäleirin johtajana Michiganissa, mielenterveyshoitajana Wisconsinissa historian assistenttina University of Wisconsinissa ja kehitysvammaisten vanhusten vapaa-ajan toiminnan johtajana. Pohjoismaihin hän tutustui jo 14-vuotiaana, kun hän kävi vuoden ajan Viggbyholmsskolanin lukiota Tukholman lähellä.

Jonathan soitti musiikkia kokopäivätyönä pari vuotta college-ajan jälkeen, mutta jatkoi opiskelemisen, kirjoitti tutkinnon musiikista perhe-elämässä, ja muutti Ruotsiin 1977. Siellä hän kahden vuoden ajan opetti koulumusiikkia, pianonsoittoa, nokkahuilua ja kuorolaulua Tukholmassa, Sigtunassa ja Österbybrukissa (missä hän soitti viulua pelimanniryhmässä ja kokeili avainviululla soittamista). Keväällä 1979 hän sai työpaikan Tukholman Lärarhögskolanissa, missä hän ohjasi tulevia esikouluopettajia, sekä Tukholman balettiakatemiassa, missä hän improvisoi klassista musiikkia (pianoa). Tämän lisäksi hän opiskeli psykologiaa kokopäiväopintoina Tukholman yliopistossa.

Vuonna 1979 hän muutti kauemmas itään, ja sai työpaikan musiikkiopettajana kauniissa ruotsinkielisessä saaristossa Suomen etelärannikolla – siellä hän oli mielenkiintoiseen henkilöön nimeltään Ylva Rancken. Häät pidettiin vuonna 1980, ja sen jälkeen pari vietti joitakin vuosia Yhdysvalloissa, työn ja opiskelun merkeissä. Tähän aikaan Jonathan ehti myös toimia kaksi vuotta opettajana Suomessa, rauhakasvatukseen keskittyneessä Viittakivi International Center-kansankorkeakoulussa, jonka oli sodan jälkeen perustaneet kveekarit ja Settlement-liike. 1984-1990 Ylva ja Jonathan toimivat Emmaus-Westervikin työkollektiivin johdossa. Se kuului Abbé Pierren vuonna 1954 perustaneeseen Emmaus Internationaliin; se sai elantonsa kierrätyksestä ja hoiti kansallisen Svalorna-kehitysmaayhdistyksen hallintoa. Jonathanista tuli Pohjoismaiden edustaja Emmaus-liikkeessä, matkusti Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, työskenteli toimittajana ja luennoitsijana kehitysmaita koskevissa kysymyksissä. Näiden vuosien aikana Ylva ja Jonathan saivat kaksi lasta, Hannah (1984) ja Jonas (1985).

Vuodesta 1990 lähtien musiikki on taas muodostanut kokopäivätyön Jonathanille; hän on ollut mm. musiikkiopettajana Karjaan ruotsinkielisessä kansalaisinstituutissa. Kansalaisinstituutit kuuluvat ns. vapaaseen koulutussektoriin, mikä on mahdollistanut Jonathanin uusien koulutusmuotojen ja mallien kehittämisen. Hän on pitänyt pianon, kitaran ja nokkahuilun tunteja sekä johtanut useita kuoroja, mutta hän on myös aloittanut projektin nimeltään ”Lukeminen nuotion edessä”, jossa hän on lukenut äänen kirjoja koululaisille; vuonna 2004 projekti laajennettiin uuteen kohderyhmään, eli aikuisiin. Jonathanin ”Kiinankuoro” oli kaksivuotinen projekti missä houkuteltiin kunnianhimoisia mutta kiireisiä miehiä mukaan kuoron toimintaan. Kuoro piti yhteisiä konsertteja lastenkuorojen kanssa ja julkaisivat CD-levyn nimeltään ”Odyssé” ennen onnistunutta konserttikiertuetta Kiinassa kesäkuussa 2004. Keväällä 2006 hän palasi Kiinaan saatuaan kutsun opettamaan kuorolaulua ja “music appreciation´ia” Lin’aniin, Zhejiangin (university) provinssiin yhdeksän viikon ajaksi. Kesäkuussa 2007 hän vei Karis blandade körin Islantiin.

Vuosina 1998-2004 Jonathan toimi Taidetta ja terveyttä-projektin johtoryhmässä, joka Kansanterveyslaitoksen ja Svenska kulturfondenin kautta tukee projekteja jotka mahdollistavat kulttuuripanostuksia hoitoalalla. Syksyllä 2004 hän perusti ”kvartettikerhon” jonka itsenäiset kvartetit harjoittelivat yhdessä ja erikseen, ja esiintyivät potilaille Etelä-Suomessa. Uuden konseptin takana on ajatus, että kvarteteilla on paremmat mahdollisuudet kuin vierailevilla kuoroilla luoda yhteys potilaaseen, ja tehdä kulturelli panostus ympäristössä jossa ihminen helposti unohtuu. Laulaminen kvartetissa on tietenkin hyvin kehittyvää laulajille. Jonathan on myös toiminut Tammiharjun mielisairaalan lastenosastolla, lasten musiikkiohjaajana ja eri hoitoalojen henkilökunnan ohjaajana musiikin käytössä hoitotyön arjessa. Myös kehitysvammaisten aikuisten “Sitraillat” ovat olleet hyvin suosittuja.

Vuosina 1995-2003 Jonathan oli alueellinen liittokuoronjohtaja ja Suomen ruotsalaisen mieskuoroyhdistyksen musiikkitoimikunnan jäsen, ja hänen sävellyksensä ja sovituksensa ovat käyttäneet useat kuorot. Hän on pitänyt kursseja ja eri ikäisille osallistujille. Niiden teemoina ovat olleet mm. musiikkia & liikettä, kivikauden musiikki, keskiajan musiikki, square dance, kansainväliset kansantanssit, soittimien rakentaminen luonnonmateriaaleista, musiikin soittaminen pulloilla, blues, rytminen musiikki mieskuoroille ja origami. Useiden vuosien ajan hän on myös johtanut ”leikkilogian” kursseja nuoriso-ohjaajille – eli kuinka leikkejä ohjataan ja vapaa-ajan toiminta järjestetään. Vuosien 2000 ja 2001 hän toimi musiikkiosaston johtajana Lake Placidin (N.Y.) lähellä sijaitsevalla kesäleirillä, joihin osallistui 300 lasta. Hän on suosittu yhteislaulun vetäjä ja säestäjä kitaralla ja pianolla.

Jo vuonna 1982 Jonathan kirjoitti tutkinnon ”Music in the family”-aineesta. Kiinnostus tähän heräsi uudelleen 2000; silloin Åbo Akademi hyväksyi hänen tutkimussuunnitelmansa tohtorin tutkintoon”. Tutkimus keskitty vasta-alkajan kokemuksiin uudesta soittimesta, tässä tapauksessa piensitrasta. Piensitra on soitin jolla on 15 kieltä (diatoninen, kaksi oktaavia). Hän lanseerasi termin ” musical sense of coherence” (musiikillinen koherenssitunne), joka perustuu Aaron Antonovskyn teoriaan tunteen ja terveyden yhteydestä.

Piensitra tuli myös hänelle hyvin tärkeäksi. 1998 hän aloitti tekemällä sitran tutuksi synnytyslaitoksissa, lastenosastoilla, vammaisten työkeskuksissa ja vanhainkodeissa. Jonathan on sen lisäksi johtanut useiden esikouluryhmien musiikkitoimintaa. Näissä ryhmissä 10-15 lasta soittivat sitralla, lauloivat ja esiintyivät eri konserteissa aikuisten kuorojen kanssa. Jonathanin mukaan muuten Pohjoismaissa täysin tuntemattomalla soittimella on suuri potentiaali, erityisesti vahvistamaan musikaalista itseluottamusta. Koska tällaisia soittimia ei ollut olemassa EU:ssa, suunnitelli hän 2002 oman piensitran. Sitä valmistaa paikallinen puuseppä, ja sitä myydään Treehouse Music-yhtiön kautta. Keväällä 2004 Jonathan sai stipendin kehittääkseen nuottipaketteja ja ohjausmateriaalia opettajille jotka käyttävät piensitraa esikouluissa, iltapäiväkerhoissa ja ala-asteilla. Vaikka pikkusitraa käytetään eniten kodeissa, niin myös yli 200 hoitolaitosta, koulua ja seurakuntaa ovat ottaneet soittimen käyttöönsä, kuten myös yhä useampi musiikkiterapeutti. Marraskuussa 2004 hän sai Uudenmaan ruotsinkielisen kulttuurisäätiön palkinnon ”musikaalisesta ilosta jota hän tuottaa”.

Jonathan oli virkavapaalla lukuvuoden 2007-08 tehdäkseen päätoimista tutkimustyötä. Hän sai lukuvuodeksi 2008-09 apurahan Svenska kulturfondetilta, jonka turvin hän jatkoi pikkusitran kehittämistä sekä käyttäjien kokemusten dokumentointia. Hän opettaa vielä päätoimisesti mm. kuoronjohtajana ja pianonsoitonopettajana, mutta panostaa myös paljon pikkusitran kehittämiseen, työpajoihin ja luennointiin mm. musiikista ja terveydestä.